Pyhä liiga (1684)
Pyhä liiga oli paavi Innocentius XI:n suuren Turkin sodan aikana vuonna 1684 perustama liittouma osmanien valtakuntaa vastaan. Sota tunnetaan myös nimellä Pyhän liigan sota (esim. engl. the War of the Holy League)[1]. Liittoumaan kuuluivat Leopold I:n hallitsema Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, Juhana III Sobieskin Puola-Liettua ja Marcantonio Giustinianin Venetsian tasavalta. Venäjän keisarikunta liittyi mukaan liigaan 1686. Vuoden 1684 liitto oli paavien perustamista pyhistä liigoista pitkäikäisin ja menestyksekkäin.[2]
Taustaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paavit olivat muodostaneet pyhiä liigoja aiemminkin vaihtelevalla menestyksellä sekä kristittyjä valtioita että osmaneja vastaan. Osmaneja vastaan suunnattu vuoden 1538 liitto epäonnistui täysin pyrkimyksessään murtaa osmanien ylivoima Välimerellä: osmaniamiraali Hayreddin Barbarossa löi liiton ylivoimaisen laivaston Prevezan taistelussa. Vuoden 1571 liitto oli onnistuneempi, sillä tuolloin liittoutuneet voittivat turkkilaislaivaston Lepanton taistelussa.[2]
Vuonna 1676 kardinaali Benedetto Odescalchi valittiin paaviksi nimellä Innocentius XI. Hänen pahimmat vastustajansa olivat Ranskan kuningas Ludvig XIV lännessä ja Osmanien valtakunta idässä. Innocentius näki mahdollisuuden kasvattaa omaa vaikutusvaltaansa, kun hän tuki itselleen lojaalia Habsburgien Leopoldia.[3] Innocentius näki osmanien vastaisen sodan uutena pyhänä sotana vääräuskoisia vastaan.[4] Edeltäjänsä, sata vuotta aiemmin hallinneen paavin Pius V:n lailla Innocentius uskoi, että osmanien eteneminen Euroopassa oli mahdollista pysäyttää, mikäli vain kristittyjen voimat voitaisiin yhdistää.[3] Osmanit olivat sotineet sekä Puola-Liettuan että Venäjän kanssa 1670-luvulla.[5] Sotia seurasi lyhyt rauha, mutta vuonna 1682 osmanit julistivat uuden sodan tarkoituksenaan vallata Habsburgeilta strategisesti ja taloudellisesti tärkeä Wien. Osmanit piirittivät kaupungin, mutta Innocentius XI:n rahoittama ja Juhana III Sobieskin johtama kristittyjen maiden joukoista koostunut armeija marssi paikalle ja voitti kaupunkia piirittäneen turkkilaisarmeijan Wienin taistelussa 1683.[5]
Liiga
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka paavilla ei ollut armeijaa, Innocentius XI määräsi katolisen kirkon omaisuudesta, jota hän oli pyrkinyt kartuttamaan valtaistuimelle nousemisestaan lähtien. Hän lähetti kutsuja uuteen pyhään liigaan, jota hän tulisi rahoittamaan samoin kuin Juhana III:n liittolaisarmeijaa Wienissä. Hän voiteli hallitsijoita lahjoin ja esitti, että turkkilaisarmeija oli jo lyöty eikä se kykenisi tekemään voimakasta vastarintaa. Eri puolilla Eurooppaa heräsi usko, että osmanit voidaan karkottaa Aasiaan ja kristityt maat pääsisivät valtaamaan turkkilaisten hallitsemat alueet. Liittolaisten hakeminen ei rajoittunut pelkästään kristittyihin, vaan myös Persian šaahia kysyttiin mukaan. Šaahi Suleiman I kieltäytyi, mutta sanoi julistavansa oman sotansa osmaneja vastaan, kun käynnissä oleva sota on päättynyt.[6]
Liittoumaan kuuluivat Leopold I:n hallitsema Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta, Juhana III Sobieskin Puola-Liettua ja Marcantonio Giustinianin Venetsian tasavalta.[2] Venäjän keisarikunta liittyi mukaan liigaan 1686 solmimalla Puolan kanssa ikuiseksi rauhaksi kutsutun sopimuksen. Tuolloin Venäjän nimellisenä keisarina oli Pietari Suuri, mutta käytännössä valtaa piti hänen sisarpuolensa Sofia Aleksejevna, jonka apulainen prinssi Vasili Golitsyn hoiti maan hallintoon liittyvät kysymykset.[7]
Helmikuussa 1684 sulttaani Mehmed IV sai Edirneen huolestuttavia uutisia. Unkarin komentaja lähetti raportin, jonka mukaan kristityillä oli tekeillä liittouma, jossa olisivat mukana paavin, keisarin, Puola-Liettuan ja Venetsian lisäksi myös Ruotsi, Ranska, Espanja, Englanti, Alankomaiden Yhdistyneet provinssit ja Genova. Maat tulisivat hyökkäämään osmanien valtakuntaan eri puolilta, sekä maalta että mereltä.[8] Todellisuus ei kuitenkaan osoittautunut niin uhkaavaksi osmaneille kuin ensimmäiset uutiset esittivät. Myöskään Innocentius XI:n puheet helposta voitosta eivät kantaneet, sillä Wienin voitosta huolimatta turkkilaisten valtakuntaa ei oltu lyöty. Sota tuli kestämään vielä monta vuotta.[6]
5. maaliskuuta 1684 paavi Innocentius XI, Puolan kuningas Juhana III, keisari Leopold I ja Venetsian doge Marcantonio Giustinian allekirjoittivat liittolaissopimuksen, jonka mukaan yksikään osapuoli ei solmisi erillisrauhaa osmanien kanssa ilman kaikkien muiden liittolaisten hyväksyntää. Mahdollisen rauhan solmineiden osapuolten tuli olla mukana puolustamassa muita osapuolia, mikäli olisi tarpeen.[8] Yksikään valtioista ei eronnut ennenaikaisesti ja voitokas liitto kesti sellaisenaan suuren Turkin sodan päättäneeseen Karlowitzin rauhaan 1699 asti.[9] Vuoden 1684 liitto oli paavien perustamista pyhistä liigoista pitkäikäisin ja menestyksekkäin.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Andrew Wheatcroft: The Enemy at the Gate - Habsburgs, Ottomans and the Battle for Europe. Basic Books, 2009. ISBN 978-0-465-01374-6
- Paul Bushkovitch: Peter the Great - The Struggle for Power, 1671–1725. Cambridge University Press, 2001. ISBN 0-521-80585-6
- William Young: International Politics and Warfare in the Age of Louis XIV and Peter the Great, s. 2. iUniverse, 2004. ISBN 0-595-32992-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Young 2004, s. 2
- ↑ a b c d Wheatcroft s. 189-191.
- ↑ a b Wheatcroft s. 166. Ote tekstistä: "Thus, supporting Leopold, a faithful and pious son of the Church, and afflicted by the French in the west and the Ottomans in the east, would advance Innocent’s political as well as his ethical ends."
- ↑ Wheatcroft s. 104.
- ↑ a b Wheatcroft s.171-181
- ↑ a b Wheatcroft s. 190-203.
- ↑ Bushkovitch 2001 s. 136
- ↑ a b Wheatcroft s. 202
- ↑ Wheatcroft s. 228